oon tässä jo hetken miettiny mistä mä tän alottaisin ja miks mä tänne ees kirjotan mitään. haluun kai purkaa mun ajatuksia jonnekin, koska muuten en siihen pysty. ihmiset näkee mussa onnellisen ihmisen joka nauraa 24/7, eikä mikään ole hätänä. niin ei kuitenkaan ole, oikeasti se on vaan pelkkä paksu kuori mikä peittää kaiken paskan mitä sisällä on. tää paha olo on monen sattuman ja väärien valintojen summa. tein virheitä ja kärsin niistä nyt. en koskaan halunnut nähdä itseäni rikkomassa peilejä nähdessäni sieltä itseni, enkä satuttavan itseäni fyysisesti. en koskaan edes uskonut,että näin paha olo on olemassakaan. olin väärässä. tässä mä nyt istun ja itken rikkinäisen peilin edessä ja kroppa täynnä mustelmia.